Ja belgialaista suklaata, njams. Täällä istun glögimuki kädessä ja vieressä suklaarasia. Täydellistä! Ja ulkona ihanan talvinen ilma.
Glögeistä pakko mainita sen verran, että Hehku oli ennen se mun ykkönen, mutta nyt olen tykästynyt Marlin Mustikkaiseen, jota olen hörppinyt jo ties kuin monta litraa. Ja kun sitä lämmittää, siitä tulee aivan ihana tuoksu kotiin. Marlilla on myös toinen uutuusmaku Vaniljainen, siitäkin tykkään. Näitä on muutes ostettava jemmaan lähikaupan hylly tyhjäksi. Riittää sitten jouluksi ja joulun jälkeenkin.
Coffee Housessa kävin glögillä ystäväni kanssa ja siellä glögiä terästettiin Zantella. Tuo nimihän piti kotona googlettaa ja se on siis päärynänmakuista konjakkia. Tuoksu ihana ja hyvä kaikinpuolin, vaikken todellakaan ole mikään konjakin ystävä muuten. Taidanpa hankkia Zantea pullon kotiinkin, joulusiivousta vauhdittamaan, eheheh. Nyt se jää vieläpä kokonaan minulle plus lahjaostokset, miehen lähdettyä työkeikalle pariksi viikoksi. Kotiin tulee vasta aaton aattona.
Synttäreistä sen verran, että oli aivan ihana ilta, ihanat ystävät ja ihania lahjoja. Miten onnekas olenkaan ystävistäni. Paras lahja forever ♥
 |
| Niitähän olikin hurjan paljon! |
Samaan aikaan kun minä puhaltelin kynttilöitä Raatihuoneella, esikoinen puhalteli omiaan meillä kotona, sillä myös hänellä oli synttärit ja ystäviä tuli kylään. Marraskuu on ollut aina yhtä juhlaa meidän perheessä ja varmaan siksi se ei ole koskaan tuntunut tylsältä, pimeältä kuukaudelta, kuten monet sen mieltävät. Meillä vaan syödään kakkua. Siskoni on myös marraskuussa syntynyt, itseasiassa samana päivänä kuin minä.
YHDEKSÄNTOISTA vuotta sitten minusta tuli siis äiti. Ja sen äidin sydän täyttyi rakkaudesta ja onnesta ääriään myöten. Ja se samainen äiti puhaltelee kuvassa prinsessa Lillifee kynttilöitä ja miettii jälleen kerran, miten tuo aika on voinutkaan mennä niin nopeasti.
Loppuun vielä kauniita Ilona Pietiläisen ajatuksia, jotka vieraskirjaani myös kirjoitin. Sopivat niin hyvin tähän hetkeen, kuin omia ajatuksiani olisin lukenut.
"Yksi asioista, joita olen opetellut hyväksymään, on itseni, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. En ole enää nuoruuteni mitoissa, vaan aikuisen naisen. Elämällä on jälki ja minä olen saanut sen itseeni. Pienet rypyt ovat syntyneet naurusta, hetken hihityksestä ja herskyvistä hetkistä. Ne ylimääräiset kilot ovat tulleet ihanista illoista ystävien kanssa ja suloisista nautinnon hetkistä. Suuremmat rypyt ovat syntyneet elämän murheista. Kaikki nämä elämän jäljet kannan ylpeydellä, sillä ne ovat kasvattaneet minut paremmaksi äidiksi, ystäväksi ja vaimoksi. Pukeudun tänään pitkästä aikaa vaaleanpunaiseen hulmuavaan paitaan. Nostan pääni ylös. Olen päättänyt olla ylpeä itsestäni, keskoistani ja tästä hetkestä. Nauran ja saan siitä lisää pieniä ryppyjä. Sillä tänään hyväksyn itseni aikuisena, ihanan huolettomana naisena. Ja juhlistan sitä kutsumalla ystäväni kylään.
-Ilona Pietiläinen, kirjasta Elämää valkoisessa puutalossa-
Ja KIITOS uusille lukijoille, ihanaa, kun olette löytäneet tienne tänne!
