sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Saako valittaa?


Plääääääh, valitan nyt kuitenkin. Mietin, että mitä ihmettä oikein kirjoitan. Kirjoitanko edes, kun ihmisellä ei ole muuta kuin valituksen aihetta. 1) Sairastin osan hiihtolomasta ja koko hitoksen viime viikon! Enkä vieläkään voi sanoa olevani terässä. Sairastelu on syvältä!

Olen siis homehtunut neljän seinän sisällä. Olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä, kurkku kuin raastinrauta, yskin kuin mielipuoli ja ääni oli sitä luokkaa viime sunnuntaina kuin olisin juonut viskiä ja poltellut sikareita koko lomaviikon. Selittele siinä sitten esimiehelle ja työkavereille. Joka tapauksessa sohva veti puoleensa naista aika ankarasti.

Torstaina kävin hankkimassa itselleni diagnoosin. Suurella todennäköisyydellä oireeni viittaavat allergiaan. Väsymys mukaan lukien (muistatteko, kun viimeksi kerroin kevätväsymyksestä) Nyt testissä antihistamiinit ja kortisonit. Vielä ei iso muutosta ole tapahtunut, paitsi ääni kulkee jo paremmin. Otappa nyt selvää johtuuko lääkkeistä vai mistä. Onko mahdollisen allergian lisäksi iskenyt joku flunssapöpö vai johtuuko kaikki hoitamattomasta allergiasta. Sinänsä diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä oireita on ollut jo vuosikaudet. Joka kevät. Nyt en vaan osannut yhdistää tähän taudinkuvaan. Summasummarum haluan allergiatesteihin, että saan varmuuden asiaan! Loppuu tämä arpominen.

2) Työt ovat taas! vaakalaudalla. 3) Mieheni työt myös. Hän on lomautettuna jo neljättä kuukautta. Muuttaminen pois kotiseudulta on puhututtanut nyt enemmän kuin koskaan ennen, mutta junaa ei ole helppo saada liikkeelle. Katsotaan nyt tämä kevät. Omat työkuvioni ratkeavat lähiviikkojen aikana. Ensi viikolla on yksi tärkeä palaveri, johon esimieheni kanssa olen menossa ja sitten ollaan taas viisaampia. Eniten harmittaa se, jos työt loppuvat, että tykkää paljon, todella P A L J O N työstäni! ♥

Hanurista on, vaikka samalla toki tiedostan, että asiat voisivat olla huonomminkin. Kukaan ei ole vakavasti sairas tms. Nämä ovat vaan meidän perheen keskiössä tällä hetkellä. Takana on raskaita viikkoja ja elämä on ollut melkomoista tunteiden vuoristorataa. Nyt on vaan pakko luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Kuten aina. Eihän elämä voi olla pelkkää alamäkeä, eihän?

Olen tullut miettineeksi myös koulutustani, oliko järkeä käydä sellainen koulu, jossa tulevaisuuden näkymät kovin heikot näillä leveysasteilla. Ja että lisää vaan koulutetaan koko ajan. Vieläkö tässä joutuu koulun penkille, se jää nähtäväksi. Se saanee tapahtua sitten työn ohessa. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi rahkeet tuskin riittävät. On tuota talolainaa sen verran vielä takataskussa.

Nyt siirryn taas sohvalle. Kuppi kuumaa kahvia, maailman parasta pannaria ja Pako. Komea Wentworth Miller on ollut sairaslomani ilo ja olen katsonut paria jaksoa vaille ensimmäisen tuotantokauden kohta kokonaan, yli 15 tuntia viikossa. Eihän siihen normioloissa edes kykenisi. Siihen päälle Mustat Lesket, Red Widow, Siskonpeti jne. Siskonpedistä tulikin mieleeni, ehkäpä olette jo nähneet, mutta minua se jaksaa naurattaa tämä Aku Hirviniemen vaimon Niina Lahtisen esittämä videoklippi äidistä facebookissa. Klik, klik.

Vaikka positiivisuus on ollut koetuksella ja melkoisen mankelin läpi on tullut mentyä, jälleen kerran, kyllä täältä taas noustaan. Huomenna palaan sorvin ääreen, kurkku on vielä hieman kipeä ja korva?, mutta eihän se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että ollaan vaan sairaslomalla. :D


Kivaa sunnuntaipäivää sinulle!