Muistellaan menneitä...

Facebook on hyvä mesta. Siitäkin syystä, että sieltä löytyivät vuoden takaiset jutut. Kuka niitä nyt muuten muistaa. Pidän sitä eräänlaisena päiväkirjana ja kirjoitan sinne mitä päähän sattuu pälkähtämään. Pitäisi varmaan miettiä mitä siellä sivuilla laukoo, mutten jaksa vaivautua pohtimaan liian syvällisesti. Jos jotakuta kiinnostaa, lukekoot. 

Kelataanpas siis vähän... 

Tammikuu

Pentuset yskivät ja köhivät. Kaikki kolme. Kirosin lumitöitä. Mies reissuhommissa. Pyöritin sirkusta ja yritin opiskella siinä sivussa. Aloitin kuntopiirin ystävän kanssa ja teimme lupauksia -rantakunnossa  kesällä. Hahah! En ole vieläkään. Notkuin narikassa –jääkiekkovanhempien talkoissa. Helkutinmoista pakkasta. Selkä jumissa. Fysioterapiaa. Sain verhoilunkurssin rahin valmiiksi. Musta muija pääsi arvioinnin ja koulun näyttelyn jälkeen kotiin. Jei! :)

Helmikuu

"Minä olen hirrrveessä lääketokkurassa, minä olen masentunut, minä olen aivan turta meidän erosta, jätit minut yksin lumeen tarpomaan!" -Leena Hefner o.s. Herppeenluoma-

Lumitöitä riitti. Aura-auto sai raivon partaalle. Mies edelleen reissussa. Pari viikkoa pois, pari viikkoa kotona. Murphyn laki astui voimaan.  Mies pois ---> auto reistailee, koira oksentaa, pääsulake pamahtaa ja maalämpö pomppaa pois päältä. Mennään nukkumaan. Herätään yöllä jääkylmään taloon. Putket jäässä. Auto ei käynnisty. Ei huoltomiehenkään. Tulee kävellen. Pakkasta kolkyt. Miten ihmeessä olenkaan selvinnyt tuosta talvesta?

Vastapainoksia kaikelle tuolle, ostin kuntosalikortin. Ja kaikeksi varmuudeksi salilta, joka sijaitsee parin sadan metrin päästä kotoa, etten voinut vedota kaikenmaailman koottuihin selityksiin, auto ei käynnisty tms. Musta tuli siis salimuija. Poljin raineria ja nostin rautaa. Ihan liekeissä. Venlalla angiina jälleen. Kävin Kuopiossa koulutuksessa. Ystävänpäivänä Venla sai kutsun elokuviin, minä en. Ihanat pikkuystävykset menivät kaksin. Lumiukkoleivoksia uudessa kahvilassa. Sulossa. Ruotsin prinsessaakin juhlistettiin pariinkin otteeseen kuinkas muuten kuin syömällä prinsessakakkua. Välillä kävi kuntokuurikin mielessä tai sitten ei. Koulussa opiskelin tilan kuvaamista ja tein plasmaleikkauksia. Kuullostaa coolilta.  Ihan ku joku lääkäri. Valelääkäri. 

Maaliskuu

Alkoi lomalla. Mahtavaa! Keilaamassa. Huippuhauska reissu, vaikka nilkka meni. Ei mulla. Ystävällä. Auts! Sytytin kynttilän ja vein ruusuja rakkaan mummon haudalle. Vuosi oli kulunut. Ikävä ja kaipaus. Itkettää. Venlalla korvatulehdus. Lääkekuuri taas. Voih pientä äidin murusta! Charmikas, vanha mies soitti ovikelloa ja seisoi ovella kukkakimpun kanssa. Varmaan väärällä ovella. Ei ollut. Kukkalähetti. Naistenpäivä. Ruusuja puskallinen. Mieheltä. Mun omalta. Joskus ne osaavat yllättää. Sillä jaksaa ja pitkälle. Sitten keksin lähteä avoimeen yliopistoon opiskelemaan sisustussuunnittelua kevääksi. En anna itselleni lupaa selvitä tästä kaikesta, mutta lupaan yrittää. Kaivoin lenkkarit esiin, juoksukausi alkoi. Ski Cafeen avajaiset. Kotikuistilla. Tila-analyysia, stailausta, vastavärejä jne. Kesäaika. Ostin ensimmäiset orvokit. Saippuakuplat ja hyppynarut esille. 

Jatkoa seuraa, mutta nyt toivotan teille ihanille lukijoille, 

jotka olette pysyneet mukana matkassa... Olette ihania! 

Ja TERVETULOA kaikki uudet lukijat matkalle mukaan! ♥