Glögiä & Blogia

Ja belgialaista suklaata, njams. Täällä istun glögimuki kädessä ja vieressä suklaarasia. Täydellistä! Ja ulkona ihanan talvinen ilma.

Glögeistä pakko mainita sen verran, että Hehku oli ennen se mun ykkönen, mutta nyt olen tykästynyt Marlin Mustikkaiseen, jota olen hörppinyt jo ties kuin monta litraa. Ja kun sitä lämmittää, siitä tulee aivan ihana tuoksu kotiin. Marlilla on myös toinen uutuusmaku Vaniljainen, siitäkin tykkään. Näitä on muutes ostettava jemmaan lähikaupan hylly tyhjäksi. Riittää sitten jouluksi ja joulun jälkeenkin. 

Coffee Housessa kävin glögillä ystäväni kanssa ja siellä glögiä terästettiin Zantella. Tuo nimihän piti kotona googlettaa ja se on siis päärynänmakuista konjakkia. Tuoksu ihana ja hyvä kaikinpuolin, vaikken todellakaan ole mikään konjakin ystävä muuten. Taidanpa hankkia Zantea pullon kotiinkin, joulusiivousta vauhdittamaan, eheheh. Nyt se jää vieläpä kokonaan minulle plus lahjaostokset, miehen lähdettyä työkeikalle pariksi viikoksi. Kotiin tulee vasta aaton aattona.

Synttäreistä sen verran, että oli aivan ihana ilta, ihanat ystävät ja ihania lahjoja. Miten onnekas olenkaan ystävistäni. Paras lahja forever ♥

Niitähän olikin hurjan paljon! 

Samaan aikaan kun minä puhaltelin kynttilöitä Raatihuoneella, esikoinen puhalteli omiaan meillä kotona, sillä myös hänellä oli synttärit ja ystäviä tuli kylään. Marraskuu on ollut aina yhtä juhlaa meidän perheessä ja varmaan siksi se ei ole koskaan tuntunut tylsältä, pimeältä kuukaudelta, kuten monet sen mieltävät. Meillä vaan syödään kakkua. Siskoni on myös marraskuussa syntynyt, itseasiassa samana päivänä kuin minä. 


YHDEKSÄNTOISTA vuotta sitten minusta tuli siis äiti. Ja sen äidin sydän täyttyi rakkaudesta ja onnesta ääriään myöten. Ja se samainen äiti puhaltelee kuvassa prinsessa Lillifee kynttilöitä ja miettii jälleen kerran, miten tuo aika on voinutkaan mennä niin nopeasti. 

Loppuun vielä kauniita Ilona Pietiläisen ajatuksia, jotka vieraskirjaani myös kirjoitin. Sopivat niin hyvin tähän hetkeen, kuin omia ajatuksiani olisin lukenut.

"Yksi asioista, joita olen opetellut hyväksymään, on itseni, niin sisäisesti kuin ulkoisestikin. En ole enää nuoruuteni mitoissa, vaan aikuisen naisen. Elämällä on jälki ja minä olen saanut sen itseeni. Pienet rypyt ovat syntyneet naurusta, hetken hihityksestä ja herskyvistä hetkistä. Ne ylimääräiset kilot ovat tulleet ihanista illoista ystävien kanssa ja suloisista nautinnon hetkistä. Suuremmat rypyt ovat syntyneet elämän murheista. Kaikki nämä elämän jäljet kannan ylpeydellä, sillä ne ovat kasvattaneet minut paremmaksi äidiksi, ystäväksi ja vaimoksi. Pukeudun tänään pitkästä aikaa vaaleanpunaiseen hulmuavaan paitaan. Nostan pääni ylös. Olen päättänyt olla ylpeä itsestäni, keskoistani ja tästä hetkestä. Nauran ja saan siitä lisää pieniä ryppyjä. Sillä tänään hyväksyn itseni aikuisena, ihanan huolettomana naisena. Ja juhlistan sitä kutsumalla ystäväni kylään. 


-Ilona Pietiläinen, kirjasta Elämää valkoisessa puutalossa-


Ja KIITOS uusille lukijoille, ihanaa, kun olette löytäneet tienne tänne! 

Raatihuone

Kuva netistä.

Kesäkuussa vuokrasimme tämän ihana 30 -luvulla rakennetun talon keskeltä kaupunkia. Pidimme siellä esikoisemme Jessen valmistujaisjuhlat. Raatihuone on kulttuurihistoriallisesti merkittävä ja vanhin Kajaanin keskusta-aluella säilynyt rakennus. Se on siis niin kaunis, ulkoa kuin sisältäkin. Että voisin vaikka asua.

Nyt talo on taas vuorattu käyttöömme ja perjantaina, jota jo kovasti ODOTAN!!!!!! kokoonnumme sinne ystäviemme kanssa juhlimaan syntymäpäiviäni. Teemana on back to the 80's. Palaamme siis ihaniin nuoruusvuosiini, ou jee. Ja pukeutumiskoodi on tietysti teeman mukainen. Sähäkkää sähkönsinistä ja pinkkiä on tiedossa, laittelen kuvia sitten juhlien jälkeen. Hieman stressiä meinaa kyllä olla ilmassa. Koulun näyttötyön tekeminen vaiheessa ja olen oikea superjuhlastressaaja muutenkin, mutta ystävät ihanat ovat luvanneet auttaa, joten eiköhän sitä juhlat saada aikaan. Torstai -iltana pääsemme jo laittamaan kaiken valmiiksi, pöytäliinat, astiat. Yritän ottaa rennosti. 

Raatihuone ja Venla. 

Raatihuone on toiminut Elias Lönnrot -keskuksena vuodesta 2007. Taloa voivat vuokrata mm. yksityiset ja yhdistykset pienimuotoisiin juhliin ja kokouksiin. Museovirasto, Kajaanin kaupunki ja Elias Lönnrot -seura edellyttävät, että käyttäjät sitoutuvat varovaisuuteen ja esimerkiksi kynttilöitä ei saa poltaa sisätiloissa ollenkaan, mikä on täysin ymmärrettävää. Onneksi nykyään on olemassa paristoilla toimivia kynttilöitä. Joten niitä käytetään. Kakkuun olen varannut myös kynttilät, mutta lupaan puhaltaa ne kaikki kerralla. Eihän niitä nyt paljoa ole, eheheh.

Tänään olimme lastenjuhlissa Venlan koululla. Ratsastus ja onginta ne parhaat jutut. Lisäksi on syöty hyvin, löhöilty sohvalla (lähinnä minä, Täydellisten naisten seurassa, kuinkas muuten) ja leivottu. Pätkispiirakkaa, njam. Aamulla keitämme kahvit, viemme ne sänkyyn, laulamme iskälle ja halaamme monta kertaa. Puolilta päivin suuntaamme jäähallille katsomaan Jamin peliä. Mummulassa ja haudoilla käymme sitten illemmalla. Tälläistä tänne. Raportointia juhlista seuraavassa postauksessa.

Oikein hyvää isänpäivää! ♥

I ♥ Riviera Maison

Tunnelmakuvia Riviera Maisonilta Helsingistä. Kaikkea ihanaa ja inspiroivaa. Oli kiva päästä käymään ja hypistelemään livenä. Vihdoinkin.

Miten ihana pöytä ja tuolit. Ja kattaus ja pienet skumppapullot. Haaveissa tehdä itse tuollainen pöytä, tai ainakin sinnepäin, eheheh vanhasta ovesta tai vanhoista lankuista. Hei ja hauska yksityiskohta oli tuo harmaaksi maalattu raita, joka kulkee paneeliseinän keskellä. Tosin ei näy kovin hyvin tässä kuvassa. 

Rottinkia, kauniita valaisimia, beigeä, valkoista... Just niin tykkään! Ja huomaa taas seinä, just niin tykkään siitäkin!

Tästä kuvasta tuli mieleen oma työhuoneeni ja siellä vallitseva täys kaaos! Vaihtaisin sen mielelläni tuohon kuvassa olevaan...

Vaihdettiin tässä joku aika sitten huoneita. Jälleen kerran. Olen siirtänyt kaikki työ/koulujutskat sun muut alakerrasta yläkertaan, mutta suurin osa lojuu vielä lattialla etsien paikkojaan. Eivätkä löydä niitä itsestään. Olen odottanut. Tunnit vuorokaudessa eivät meinaa taas riittää. Eivät sitten millään. Ja työhuone saa odottaa. Jospa ensi viikolla. Keittiönpöytä toimittaa työpöydän virkaa sen aikaa.

Tyynyillä saa ilmettä! Ja mikäs sen paremmin sopii syksyn harmauteen kuin harmaat tyynyt. Itseasiassa harmaa ja beige on mun suosikkivärit tällähetkellä, mitkäs sulla?

Siirryn nyt sohvalle seuraamaan Täydellisten Naisten 7. tuotantokautta, joka on muutes yks mun lempparisarjoista. Ja otan megakarkkipussin messiin. Täydellistä.

Näihin tunnelmiin, hyvää lauantai-illan jatkoa! Nams, mums...

Tunnelmallista syksyä

Heippatirallaa pitkästä aikaa! Miten tuo aika on taas mennyt. Edelliseen postaukseen liittyen, Habitareen pääsin kuin pääsinkin. Välillä kävi kyllä mielessä, että oliko järkeä lähteä niin kipeänä reissuun, mutta näin jälkikäteen ei harmita yhtään. Loma teki terää! Messuillakin viihdyin, tosin olin päivän jälkeen arvatenkin ihan rättipoikkiväsynyt. Skumppalasillinen lähes seitsemän tunnin messuilun jälkeen oli ansaittu. Kaikkea muutakin kivaa oli ohjelmassa; rapujuhlia, Valtterin kirpparia, Linnanmäkeä, shoppailua ja tietysti yhdessäoloa siskosten kesken. Kotiuduttua maanantaina iltajunalla vointikin oli jo parempi. Ikävähän se tosin taas jäi, välimatka on niin pitkä. Liian pitkä.

Nyt on sitten Venla kuumeillut koko viikon. Kuukausi minun jälkeen, Eri pöpö jo kait. Luulin, että säästyisi. Tää on niin tätä. Syksy. Mutta kaikista tylsistä flunssista huolimatta, tykkään syksystä. Takkatuli, kynttilänvalo, tortillat, punaviini... Tänä iltana. Meillä. Ja koko perhe kotona. Parhautta. ♥

Habitare messukuvia. Mitä ihanuuksia. 

Olemme olleet mieheni kanssa yhdessä 21 vuotta. Merkkipäivä sattui olemaan juuri silloin, kun olimme Venlan kanssa Helsingissä. Joten viime perjantaina mieheni yllätti minut, tulemalla töistä kotiin kukkakaupan kautta. Rakastan yllätyksiä! Rakastan kukkia! Ja kun sitä ei kovin usein satu tapahtumaan, olin todella yllättynyt ja onnellinen... ♥

       

Nyt se sitten iski

Kuva: Cath Kidston

Flunssa, kurkkukipu, pääkipu. Kaikki. Eilinen ilta oli aivan järkkykamala, lämpöä hieman, en jaksanut mitään. Yhtikäs mitään. Taju pellolla makasin sohvalla, jonne sitten loppupelissä nukahdin. Koko viikon itseasiassa enteillyt, ollut niin saamaton olo, veto pois. Tänään olo ollut kuitenkin millisti parempi. Tosin ei ihan normi vielä. Buranaa ja vitamiineja -niillä mennään. Jospa tää tästä, sitäpaitsi ei äidit joutais sairastaa. Varsinkaan tälläiset levottomat, jotka eivät malta pysyä paikoillaan. Ja ennenkaikkea harmittaa, jos missaan Habitare -messumatkan, joka tehdään perinteisesti koulun kanssa. Tarkoitus ottaa Venla mukaan Helsinkiin, jäädä muutamaksi päiväksi ja tulla junalla pois. Suunniteltu vaikka mitä kivaa. Molemmat siskoni asuvat siis siellä ja kesällä ei reissua sinne suuntaan tehty, joten  odotetaan matkaa TOOOSI paljon!!! Keskiviikkoaamuna starttaa bussi. Joten toivotaan parasta, että minä toivun ja Venla pysyisi terveenä. Pliis!!! 

Tämä oli lopultakin pakko hankkia. Turkoosi,joka yksi mun lemppari väreistä tällähetkellä, lemonade -laatikko ystäväni putiikista, joka löytyy btw täältä http://viivu.mycashflow.fi/ Kuva on otettu jo kesällä, kun sain päivänä muutamana olla kaupantätinä ystäväni kesäpuodissa. Kaiken kauniin keskellä.  
Mutta nyt siirryn leffan pariin. Ihanaa! Romanttista komediaa (mies pois), kaikenmaailman herkut, kynttilän valo, villasukat, ehkäpä avaan punaviinin. Eikös näillä eväillä pitäis jo pöpöjen talttua, murrr... Ja tää bloggeri sekoilee, tekstit hyppii välillä minne huvittaa. Vai johtuuko se yliannostuksesta C-vitamiinia. Viikonloppuja ystäväiseni! ♥

Venla 8 vuotta

Neiti Kesäheinä täytti heinäkuussa kahdeksan vuotta. Oikeana synttäripäivänä juhlittiin kavereiden kesken. Pidettiin heppasynttärit heppatallilla, harjaten heppoja ja ratsastaen. Myös minä. Kyllä. Elämäni ensimmäisen kerran. Heppatallin jälkeen suuntasimme tyttöenergialla kotimme läheiseen puistoon piknikille. Mukava päivä, mukavat juhlat!

Synttärit muille tyypeille pidettiin kotipihalla hieman myöhemmin. Kyllä kesällä on kiva pitää juhlia ja varsinkin sään salliessa. Näitä on kiva muistella talven tylsinä pimeinä aikoina.

Tänään on ollut kaunis päivä. Syksyn tuntua ilmassa, mutta aurinko lämmitti vielä. Kävimme Vilttikirppiksellä, joka järjestettiin nyt neljännen kerran. Kiva tapahtuma kerrassaan! Ihmiset viltteineen myymässä kaikenlaista. Pieniä löytöjäkin tehtiin, mutta ennenkaikkea nähtiin tuttuja ja vaihdettiin kuulumisia. Nyt ollaan jo illassa, lapset hyppivät trampalla vielä. Teepparit päällä. Alle kymmenen astetta lämmintä. Miten ne tarkenee? Minä taidan tarvita villasukat.

Tää tahtoo talon!

Sellaiset fiilikset asuntomessujen jälkeen. Minä, joka vannonut, ettei me koskaan rakenneta! Mieli muuttuu. Mutta saahan sitä haaveilla. Ihania taloja joka tapauksessa. Täynnä kaikenlaisia inspiroivia yksityiskohtia.

Reissu oli hauska kaikinpuolin. Tunnit käytettiin tehokkaasti kierrellen. Kyseessä oli siis koulun matka. Viimeinen vuosi, nyt otetaan kaikki ilo irti ja tehdään kaikki mahdolliset matkat. Seuraavaksi suuntaamme Habitareen.

Tähdet, tähdet... 

Mistähän noita laatikoita saa? Unohdin katsoa. Kivaa säilytystilaa vaikka lehdille. Niitä nimittäin riittää vinot pinot. Tosin eilen kannoin ison kassin kierrätykseen. Pakko jo luopua, kun vuodelta miekka ja kilpi notkuu nurkissa.

Nää kyltit ja tekstit on niin mun juttu...

Lamppufriikki pongasi taas upeita valaisimia. Nuo bambi -taulutkin söpöjä, eikös? 

Ja tuo merimaisema olis kans kiva...


Näihin tunnelmiin lopetan ja jatkan toisella kertaa, lisää kuvia siis tulossa. Erillisen postauksen teen myös lastenhuoneista, joita messuilla oli SUPERihania! ♥


Nyt ulos kauniiseen päivään, heippa!