sunnuntai 2. joulukuuta 2012

Joulukuu


 Miten tärkeä päivä joulukuun ensimmäinen päivä onkaan. Jännitystä ilmassa, ettei malttaisi nukkua... (Venla oli herännyt ensimmäisen kerran jo neljältä.) Ja voi sitä iloa, kun kalenterin luukun saa avata ja tonttutytön taskuun kurkata. Ihana seurata lapsen iloa ja odotusta! Kyllä lapset tekevät joulun. ♥

Tänään kävimme mieheni kanssa Joulun taikaa -myyjäisissä ja sen jälkeen suuntasimme pubiin keskellä päivää tai no iltapäivä se sentään jo oli, eheheh... Ensi viikolla onkin jo ne myyjäiset, joihin itse osallistun kaupan tätinä, kivaa. Rakastan joulumyyjäisiä ja kierrän lähes kaikki mahdolliset. Pubikierroksia nämä kaikki eivät tosin sisällä. ;)

Kakkua on syötä taas! oikein urakalla. Marraskuu sellainen meillä. Aina. Ensin isänpäivä, sitten seuraavalla viikolla minun synttärit, joita juhlittiin hyvinhyvin pienesti tänä vuonna ja sitä seuraavalla viikolla sitten esikoisella, joka täytti 20 v. Ja se on muutes aivan käsittämätön juttu se. Olen sanonut varmasti jo sata kertaa, että aika menee ja sanon sen taas. Aika menee.

Joulukirjat odottavat kiltisti pinossa. En ole ehtinyt kuin selata vähän. Muutama uusikin joukossa. Tuo kuvassa näkyvä Tervetuloa joulu on ylisöpö kauniine kuvineen. Odotan, että pääsen lukemaan, vaikkapa sitten joululomalla. Ainahan tämä joulu on kiireistä aikaa ja tämä joulu ei näytä tekevän poikkeusta. Joulukorttikuvien ottaminen on jo tooosi pahasti myöhässä, mutta huomenna yritän saada sen pois alta. Missä on lunta ja missä on valoa. Ei missään. Näillä mennään mitä on tarjolla.


Tein Venlan synttäreiltä jääneistä kertakäyttömukeista tuollaisen valorimpsun. Nimen teippailin Teippitarhan valkoisella teipillä ja that's it. Kuva ei kerro koko totuutta, mutta valo antaa kivasti tunnelmaa huoneeseen eikä ole niin jouluinenkaan. Voi pitää pimeät kuukaudet aivan hyvin ikkunassa tai missä nyt haluaa. Yöksi en ole uskaltanut jättää päälle ja sammutan myös silloin, kun ei olla kotona.


Venla innostui leipomaan pipareita illalla. Leipoi ensin yhden paketin ja minun piti tuoda kaupasta vielä toinen. Oli tosi positiivinen yllätys uusi Myllyn Paras laktoositon valmistaikina.Taikinassa oli joku uusi resepti ja ero oli kyllä selkeä. Taikina oli hyvää ("Äiti, älä syö sitä taikinaa, että saadaan neljä peltiä pipareita!") ja valmiista pipareistakin tuli hyviä. Huomenna syön vaan pipareita ja juon glögiä. Ainiin, yhdet synttärit ja kakkua...

Hei ja nyt on jo huominen, siis hyvää yötä...


7 kommenttia:

  1. Yhdet synttärijuhlat täälläkin marraskuulle kuuluu, meillä täytettiin 16... mutta pakko todetta, että siellä päässä on tosi nuori äiti :)

    Ihania pipareita, kyllä sun kelpaa siellä glögilasin äärellä nautiskella!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    2. Ja nyt vasta ehdin sen glögilasillisen lämmittämään... Vaikka monta päivää jo aikonut. Käsittämätön hässäkkä, mutta än yy tee NYT on se hetki. The glögihetki.

      Onnea sinnekin synttärisankarille!

      Niin ja olin tosiaan täyttänyt juuri muutamaa päivää ennen Jessen syntymää 21 v. Nuori äiti olin silloin, nyt en taida enää, heh, varsinainen ikäloppu. Vaikka onhan se jännä juttu, kun osalla saman ikäisillä ystävilläni on vasta leikki-ikäiset tai alaluokilla olevat lapset ja minulla jo aikuiset. Onneksi on tuo iltatähti. ♥

      Poista

      Poista
  2. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

    VastaaPoista
  3. Vaikka omasta lapsuudesta on jo useampi vuosikymmen aikaa, muistan vielä sen innostuksen ja jännityksen minkä joulukuun 1. päivä sai aikaan; kun sen 1. kalenterin luukun sai avata. Samainen innostus otti vallan joka vuosi kun ensilumi satoi maahan :-)

    Hyvää joulukuun jatkoa,
    Katja

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta! Ensilumella on samanlainen vaikutus...

      Kiva, kun kävit!

      Poista
  4. Ihana blogi sinulla <3 Hetipaikka lisäsin itseni lukijaksi :)

    VastaaPoista