Isänpäivän iltana

Eilen se iski, inspiraatio. Näitähän on nähty jo monessa blogissa ja nyt niitä löytyy meiltäkin. Teippailtuja tuikkuja. Taidan tehdä muutaman purkillisen jemmaan. Opettajille, naapureille, pikkujoululahjaksi... Vaikkapa. 

Viime viikolla aloitimme leikkaamaan, liimaamaan, taittelemaan jne. erilaisia juttuja tuleviin joulumyyjäisiin. Parin päivän aikana saimme jo paljon aikaan. Huomenna homma taas jatkuu. Mukavalla naisenergialla. 

Myyjäisiin valmistautuminen on vaatinut muutamia! metsäretkiä, mutta samalla on tullut ulkoitua koiran kanssa. Kaks kärpästä yhdellä iskulla sanoisinko. Kuistilla odottaa taas säkillinen tarvikkeita. Yllättävän paljon matskua tarvitsee kranssiin, yhteenkin, saatikka kun niitä tekee myyntiin saakka. 

Tiistaina kävin meikkikutsuilla ja keskiviikkona elämäni ensimmäisillä sisustuskutsuilla. Torstaina en käynyt kutsuilla, mutta keikalla kävin. Jukka Pojan. Niin ja perjantai oli vapaa, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. ;) Todistusaineistoa alla. Ja pääsinpäs myös kuvaan Jukka Pojan kanssa. Oli muutes tosi kivaa porukkaa koko bändi, iloisen rentoa. 

Mitäs muuta. Keskimmäisellä oli kutsunnat keskiviikkona. Armeija edessä sitten liikunnanohjaaja opintojen jälkeen, vajaan parin vuoden päästä. Tällä hetkellä on menossa työharjoittelu ja asustelevat meillä luokkakaverinsa kanssa harkan ajan. Sitten taas paluu opiskelupaikkakunnalle. 

Elämää on taas erilailla, kun nuoret talossa. Meillä on ollut ja on edelleen avoimet ovet lasten ystäville. Yötä päivää, vaikka välillä savu nouseekin päästä. Venla sanoikin eilen illalla: "Olisinpa Jamin ikäinen, niin saisin kutsua kavereita yöllä kylään." :D Niinpä. Tämä kuvastaa niin osuvasti meidän arkea. Nuorethan ovat yöeläjiä. Varsinaisia yökiitäjiä, heh. 

Löysin kuvan muutaman vuoden takaa. Tämä on mielestäni erittäin onnistunut, tykkään! Ja rakastan!

Isänpäivää juhlistettiin mummulassa koko perheen ja suvun voimin, kuunneltu puheita, kilistelty, syöty kakkua ja nautittu hetkestä. Ukki sai lahjaksi oman vuosikerta Blossansa. Mummula visiitin jälkeen Venla meni isänsä kanssa leffaan ja minä jäin vahtimaan uunissa muhivaa päivällistä. Reilua. 

Tulipas asiaa laidasta laitaan. Nyt vielä puistokierros koiran kanssa ja nukkumaan... Sii juu!