Valtakunnassa kaikki hyvin

Kaunista kesäiltaa sinne sinulle. Viime postuksesta onkin aikaa. On ollut paljon kaikkea muuta. Alla olevan tekstin kirjoitin toukokuussa, mutten koskaan saanut postausta loppuun... Lueppas.

Valtakunnassa kaikki hyvin... Tai ainakin melkein. Jos nyt pientä vanteenkiristystä pään ympärillä ei oteta lukuun. Valmistelen nimittäin juhlia, jotka reilun parin viikon päästä. Kyllähän juhlat on ihania (varsinkin toisten), mutta olen kuulkaas sellainen juhlastressaaja ettei valtakunnasta mahda toista löytyä. Ilmassa on siis pienet katastrofin ainekset. Kaiken lisäksi sellaiset kivat puutarhajuhlat voidaan unohtaa, sillä pihassa on kaivinkone... Multaa ja hiekkaa ja sitä rataa. You know. Nämä juhlat mennään sitten näin! Toisaalta en jaksa ottaa kovinkaa pulttia pihasta, kunhan tämä kaaos kotona saadaan selätettyä, ikkunat pestyä, kakut leivottua jne. Onhan meillä sitäpaitsi terassi, missä kahvitella kauniina päivänä. Onneksi vaatteet (kerrankin ajoissa) on hankittuina, ainakin melkein. Jotain pientä viilausta vaille.

Niin. Siihen se teksti sitten jäi. Kyseessä keskimmäisen valmistujaiset, jotka juhlittiin loppupelissä ihan sisätiloissa kolean sään vallitessa. Se ei menoa haitannut eikä sekään, että osa ikkunoista on pesemättä vieläkin. Juhlapäivänä olin vielä töissä ja päivä oli aika vauhdikas muutenkin. Kaikesta huolimatta meillä oli ihanat juhlat! ♥ Nyt tuo liikunnan ammattilainen siirtyi suorittamaan asepalvelustaan maanantaina. Mihin tämä aika menee? Tällä menolla en ehdi pestä ikkunoita ikinä. :D

Olen parasta aikaa kahden kuukauden kesälomalla, josta jäljellä reilut kolme viikkoa. Viime postauksessa töiden jatkuminen oli epävarmaa, mutta kuinkas ollakaan, tilanne ratkesi huhtikuussa ja sain pitää työpaikkani. Ihmeitä tapahtuu. Mies puolestaan oli lomautettuna viisi kuukautta. Tällä hetkellä töissä ympäri Suomea. Syksy näyttää taas uhkaavalta, mutta mennään päivä kerrallaan. Toivotaan parasta.

Pari ensimmäistä lomaviikkoa olimme Venlan kanssa kotona. Sitten lähdimme siskojeni luokse Helsinkiin ja olimmekin lähes kolme viikkoa reissussa. Ehdittiin yhtä ja toista. Juhannukseksi ajelimme maalle Hämeeseen ja vietimme ihanan keskikesän juhlan Kukkiajärven rannalla. Saunottiin, pulahdettiin veteen, syötiin hyvin ja naurettiin paljon. Niin ja pidettiin olympialaiset. Mukavaa yhdessäoloa! Jukka Pojan keikkallakin kävimme juhannuspäivän iltana/yönä legendaarisella Lieson lavalla. Oli tunnelma katossa.

Tallinnassa ja Pärnussa seilasimme yhden viikonlopun ajan. Siitä saisi ainakin yhden kokonaisen postauksen, kuvia tuli otettua varmaan miljoona. Olisin viihtynyt pidempäänkin. A i v a n ihania ruokapaikkoja ja kahviloita. Ehkäpä ensi kesänä taas...

Varsin rentoa lomameininkiä on siis meidän elo ollut. Nyt on palattu ja kotilomailtu tasan viikko. Tulihan ne lomailmatkin lopulta. Nyt on otettava ilo irti. Alla oleva kuva on tosin Pärnusta. Siellä on muuten upea biitsi.

"Tänään on se päivä, jota syksyn pimeydessä kaipaat. Ota siis rennosti." 

Ps. Tällä hetkellä tulee päivitettyä Instagramia lähes päivittäin. Blogi elää omaa elämäänsä, en tiedä mihin suuntaan olen sen suhteen menossa. Insta, Ig whatever onkaan, on siitä kiva juttu, että laitat vaan kuvia ja muutaman sanan. Yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, eiks vaan. Tässä linkki ---> http://instagram.com/irakahlos ja onhan se näköjään tuolla sivupalkissakin.

Saako valittaa?

Plääääääh, valitan nyt kuitenkin. Mietin, että mitä ihmettä oikein kirjoitan. Kirjoitanko edes, kun ihmisellä ei ole muuta kuin valituksen aihetta. 1) Sairastin osan hiihtolomasta ja koko hitoksen viime viikon! Enkä vieläkään voi sanoa olevani terässä. Sairastelu on syvältä!

Olen siis homehtunut neljän seinän sisällä. Olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä, kurkku kuin raastinrauta, yskin kuin mielipuoli ja ääni oli sitä luokkaa viime sunnuntaina kuin olisin juonut viskiä ja poltellut sikareita koko lomaviikon. Selittele siinä sitten esimiehelle ja työkavereille. Joka tapauksessa sohva veti puoleensa naista aika ankarasti.

Torstaina kävin hankkimassa itselleni diagnoosin. Suurella todennäköisyydellä oireeni viittaavat allergiaan. Väsymys mukaan lukien (muistatteko, kun viimeksi kerroin kevätväsymyksestä) Nyt testissä antihistamiinit ja kortisonit. Vielä ei iso muutosta ole tapahtunut, paitsi ääni kulkee jo paremmin. Otappa nyt selvää johtuuko lääkkeistä vai mistä. Onko mahdollisen allergian lisäksi iskenyt joku flunssapöpö vai johtuuko kaikki hoitamattomasta allergiasta. Sinänsä diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä oireita on ollut jo vuosikaudet. Joka kevät. Nyt en vaan osannut yhdistää tähän taudinkuvaan. Summasummarum haluan allergiatesteihin, että saan varmuuden asiaan! Loppuu tämä arpominen.

2) Työt ovat taas! vaakalaudalla. 3) Mieheni työt myös. Hän on lomautettuna jo neljättä kuukautta. Muuttaminen pois kotiseudulta on puhututtanut nyt enemmän kuin koskaan ennen, mutta junaa ei ole helppo saada liikkeelle. Katsotaan nyt tämä kevät. Omat työkuvioni ratkeavat lähiviikkojen aikana. Ensi viikolla on yksi tärkeä palaveri, johon esimieheni kanssa olen menossa ja sitten ollaan taas viisaampia. Eniten harmittaa se, jos työt loppuvat, että tykkää paljon, todella P A L J O N työstäni! ♥

Hanurista on, vaikka samalla toki tiedostan, että asiat voisivat olla huonomminkin. Kukaan ei ole vakavasti sairas tms. Nämä ovat vaan meidän perheen keskiössä tällä hetkellä. Takana on raskaita viikkoja ja elämä on ollut melkomoista tunteiden vuoristorataa. Nyt on vaan pakko luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Kuten aina. Eihän elämä voi olla pelkkää alamäkeä, eihän?

Olen tullut miettineeksi myös koulutustani, oliko järkeä käydä sellainen koulu, jossa tulevaisuuden näkymät kovin heikot näillä leveysasteilla. Ja että lisää vaan koulutetaan koko ajan. Vieläkö tässä joutuu koulun penkille, se jää nähtäväksi. Se saanee tapahtua sitten työn ohessa. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi rahkeet tuskin riittävät. On tuota talolainaa sen verran vielä takataskussa.

Nyt siirryn taas sohvalle. Kuppi kuumaa kahvia, maailman parasta pannaria ja Pako. Komea Wentworth Miller on ollut sairaslomani ilo ja olen katsonut paria jaksoa vaille ensimmäisen tuotantokauden kohta kokonaan, yli 15 tuntia viikossa. Eihän siihen normioloissa edes kykenisi. Siihen päälle Mustat Lesket, Red Widow, Siskonpeti jne. Siskonpedistä tulikin mieleeni, ehkäpä olette jo nähneet, mutta minua se jaksaa naurattaa tämä Aku Hirviniemen vaimon Niina Lahtisen esittämä videoklippi äidistä facebookissa. Klik, klik.

Vaikka positiivisuus on ollut koetuksella ja melkoisen mankelin läpi on tullut mentyä, jälleen kerran, kyllä täältä taas noustaan. Huomenna palaan sorvin ääreen, kurkku on vielä hieman kipeä ja korva?, mutta eihän se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että ollaan vaan sairaslomalla. :D

Kivaa sunnuntaipäivää sinulle!

Energistä helmikuuta!

Tammikuu on mennyttä ja helmikuussa on jo lupaus keväästä. Viime viikolla havahduin töistä lähdettyä, että hei täällähän on vielä valoisaa! Jei! Parasta on myös se, että järkkypakkaset ovat poissa ja toivottavasti myös pysyvät. Ei jää ikävä, antaa kevään tulla vaan! Siitäkin huolimatta, että...

Keväisin minulle iskee väsymys. On ihan huippujuttu, kun aurinko paistaa ja valon määrä lisääntyy, mutta ei voi vaan mitään että väsyttää, ketuttaa ja olo on todella ei-energinen. Olen lukenut sen johtuvan juuri tuosta lisääntyvästä valon määrästä. Väsymystä voi ehkäistä popsimalla vitamiineja ja pitämällä huolen monityydyttymättömistä rasvahapoista, kivennäis- ja hivenaineista. Olenkin aloittanut tankkauksen tällä erää hyvissä ajoin. Osa tulee purkista, osa ruokavaliosta.

Kevätväsymyksestä SUPERruokiin. Kuten kuvasta huomaa, täällä on menossa jonkun sortin elämäntaparemontti. Siihen on syynsä. Minulla on ollut erilaisia ongelmia aineenvaihduntani kanssa jo usean vuoden ajan. Mitta tuli täyteen ja yritän nyt tosissani tehdä töitä sen eteen, että olisin paremmassa jamassa ja eipä olisi haitaksi, jos siinä sivussa muutama kilokin tippuisi. Tarkoitus ei ole kuitenkaan laihduttaa (en kykene siihen kurinalaisuuteen enkä halua jojotella diettien kanssa) vaan saada pysyviä elämäntapa muutoksia aikaan. Se ei ole helppoa se. Arjen pyörityksessä sitä laiminlyö itsensä huomaamatta. Etenen siis hyvin pienin askelin. Enkä tee tästä pakkopullaa. Kompastuskiviä ovat olleet kunnollinen aamupala (ei meinaa upota vieläkään), säännölliset ateriarytmit (tämä olisi se erityisen tärkeä juttu), vedenjuonti (pitää varmaan sitoa juomapullo kaulaan) ja säännöllinen liikunta. Terveisiä vaan kymppikilsan lenkiltä. Onneksi on tuo koira, joka on varsinainen personal trainer ja ystävät, joiden kanssa liikkua. Hyötyliikuntaa olen lisännyt ja kävellyt nyt työmatkani. Se ei ole pitkä, mutta jos teen sen joka päivä kilometrejä kertyy viikossa 17. Huomaamatta. Olohan on myös ihan erilainen, kun on reippaillut töihin.

Kuvassa superfood suosikkini. Chia-siemenet. Ovat erittäin hyvä ja ravintorikas lisä päivittäiseen ruokavalioon. Super kuidunlähde myös ja paljon, paljon muuta. Tällähetkellä käytän myös kuitupitoista ravintolisä Fructolaxia ja toivon pian pääseväni jonkunlaiseen balanssiin vatsani kanssa.

Chia-siemenistä kannattaa muistaa, että ne tulee rikkoa joko blenderillä tai muulla ennen syömistä, täten saa parhaiten niiden sisältämät ravintoaineet elimistön hyötykäyttöön. Suosittelen!

Nyt kello on taas liian paljon. Tästä aiheesta voisin kirjoittaa vaikka romaanin, mutta on pakko katsoa hieman vaatetusta huomiselle... Superkivaa alkavaa viikkoa sinulle! ♥

IHQ

Heippatirallaa... Ja ihanaa alkanutta Uutta Vuotta! ♥ 

Meillä vuosi vaihtui perinteisesti kotona lähes samalla kokoonpanolla kuin joulukin. Esikoinen oli omissa menoissaan ja keskimmäinen töissä, mutta me muut otimme uuden vuoden vastaan syömällä hyvin, pelailemalla ja seurustelemalla, menneitäkin muistellen... Kävelimme myös kaupunkiin katsomaan ilotulitusta, josta ylläoleva kuva siskoni ottamana. Huippuhauska ilta kaikinpuolin! 

Nyt on sitten siskot miehineen ja koirineen lähteneet kohti etelää ja haikeus jää aina ilmaan... ♥

Joulun ja uuden vuoden saimme kuitenkin viettää yhdessä, kiitollinen siitä. Ehkäpä pääsiäisenä nähdään seuraavan kerran. Sitä odotellessa. Ja kesällä me suunnataan taas Helsinkiin, eikä ihan heti tulla kotiin. ;)

Yleensä en tee uuden vuoden lupauksia, koska olen niin hyvä blokkaamaan ne. Lupaukset, joissa lupaan parantaa tapani -liikunnan, syömisen tms. suhteen. You know. ;)

MUTTA

En lupaa siis mitään, mutta YRITÄN vähentää kahvin kittaamista ja korvata sen teellä. Vihreällä teellä tai edes jollain teellä. Enkä korvaa kahvilla (enkä teellä) tärkeää aamupalaa enkä lounasta. Pyrin myös kunnolliseen iltapalaan. Kuullostaa elämäntaparemontilta, huhhh, mutta en lupaa. YRITÄN. Ihan oman hyvinvointini takia. 

Keskustaan on avattu Teehuone Tsaikka ja sieltä saa mitä ihanimpia teelajikkeita. Viimeksi tilasimme kannullisen mansikka-shampanjaa. Sen tuoksu oli huumaava. Tarjolla oli myös Pretty Womania, Lumista Romanssia, Aprikoosia Suklaakylvyssä jne. Kuvassa näkyvä vaahtokarkkitee löytyi keittiön kaapista, melkein olin sen sinne unohtanut. Hyvää sekin. Ja Poropojan piirakka myös. Yritäppä siinä sitten.

Näihin tunnelmiin, hyvää viikonloppua ja loppiaista!

Happy Holidays

Voin vaan todeta, että tarpeeseen tuli loma ja tauko töistä. Yksi viikko meni, toinen edessä, jei! Parisen viikkoa näin joulun aikaan on luksusta, yksi työni parhaita puolia ihanien lasten lisäksi. ;)

Jouluaaton vietimme mummulassa. Koolla oli kuusi aikuista, meidän lapset ja kolme koiraa. Kaikki rakkaat ihmiset. Mitä parhainta yhdessäoloa. Iloa ja naurua.

Nyt kun joulu on pulkassa... On pelattu. luettu, relattu, katsottu leffoja ja syöty hullunlailla. Valvottu yömyöhään ja nukuttu pitkään. Ladattu akkuja kympillä, otettu totaalisen rennosti. Ilman kiirettä. Parhautta, sitä se on.

Toissapäivänä käväisin kaupassa hamstraamassa pussillisen irtokarkkeja, että täydellinen oleminen voi jatkua. Ulkona sataa ja on liukasta. Kuka siellä huvikseen viihtyy. Pakollisia koiran lenkityksiä lukuunottamatta.

Eilen kotona oleilu sai sitten riittää ja suuntasimme kaupunkiin Venlan kanssa. Tsekkasimme alet ja mukaan lähti yksi pusero Venlalle uuden vuoden bileisiin. Ensi viikolla täytynee tehdä uusi kierros, mieleen jäi muutama Holly & Whyte Lindexiltä. Tykkään mallistosta erityisesti. Sama koskee KappAhlin Hamptonia.

Illalla joulumenu vaihtui pizzaan, josta riittää syömistä vielä tänäänkin. Loppukinkusta taidan tehdä keiton. Laatikoita oli kerrankin sopiva määrä, yksi ainoa enää pakastimessa. Olen tehnyt aikaisempina vuosina joulumuistion, johon merkitsen mm. joulumenun, mitä milloinkin on tehty ja määrät. Hyväksi havaittu.

Ajatukset alkavat olla uudessa vuodessa, mutta kuusi ja tontut saavat vielä jäädä. Tässä talossa tunnelmoidaan mahdollisimman pitkään. Venla leipoi tänään vielä pipareita, joten taidan hipsiä lämmittämään glögia, sipaisen piparin päälle palan aurajuustoa ja jatkan isäni kirjoittamaa "dekkaria".

Palataan ensi vuonna! Lämmin halaus sinulle ystäväiseni ja kiitos, kun olet pysynyt matkassa mukana! ♥

Movember

Isänpäivänä meillä mentiin viiksiteemalla. 

Täällä kasvatellaan viiksiä (se en ole minä) ja pestään ikkunoita. Kyllä. Se on kuulkaas niin, että parempi myöhään kuin milloinkaan ja kun inspiraatio iskee -silloin on pestävä. Sillä seuraavaa inspiraatiota voi joutua tovin odottelemaan. Ei iske kovin usein nimittäin. Itseasiassa nyt on just sopiva aika. Mitä sitä kaunista kevät- tai kesäpäivää siihen tuhlaamaan. ;) Laskin tuossa aikani kuluksi nuo ikkunapinnat ja kun ne sattuvat olemaan vielä kolminkertaiset ja tuuletusikkunat  kaksinkertaiset -sain summaksi 84 pintaa. Siihen päälle kaikki pikkuikkunat ja lasiovet, niin sataa hipoo. OMG! Ja totuushan on se, että aloitin homman jo kesäkuussa, mutta inspiraatio loppui olohuoneen ja ruokailutilan ikkunoiden jälkeen. Silloin homma meni ihan pipariksi ja jouduin turvautumaan hiomakoneeseen. Se onkin sitten jo toinen juttu. 

Etsiessäni talvitakkia ja kenkiä itselleni, löysin Espritin verkkokaupan. Minulle ihan uusi juttu. Löysin sieltä muutamia lahjaideoitakin. Yritän päästä tänä jouluna suht helpolla lahjojen suhteen ja tilata verkkokaupoista sen minkä vaan voi. 

Kummilapsien suhteen taidamme tehdä poikkeuksen tänä jouluna. Olen ajatellut järjestää kummilapsille jotain kivaa yhdessäoloa. Näin tulisi vietettyä aikaa myös sellaisten kummilasten kanssa, joita emme näe niin kovin usein. Kummilapsia on yhteensä yhdeksän (tosin kolme heistä jo yli parikymppisiä) ja kun minä hoidan tämän perheen lahjaostokset, se on verrattavissa lähes ikkunanpesuprojektiin, eheheh.

Kuvat Espritin sivuilta.

Verkkokaupasta löydät myös kotiin liittyviä juttuja tapeteista kylpyhuonevarustukseen. Kantsii tsekata sivut! Kodista puheenollen taidankin siirtyä keittiöön siivoilemaan ja suunnittelemaan viikonlopun tarjottavia. Silloin taas vanhetaan, mutta ihan vuoden verran vaan. Lisäksi on tiedossa uuden, keskustaan avatun Viinibaarin korkkaus ystävien kesken. Jei! 

Mukavaa keskiviikkoa sinulle ja tervetuloa uudet lukijat! ♥

Syyslomalla viimeinkin voin ottaa iisimmin

Sain noin kuukausi sitten haasteen. Kiitos Hanna ja Tyttö Trion Talossa -blogi! ♥ Minä, joka olen tosi huono vastaamaan näihin haasteisiin, tein nyt poikkeuksen. Sattui nimittäin sopiva tauko ja kun ette kaikkea minusta vielä tiedä, niin täältä pesee. Ei tosin mitään dramaattista, uutiskynnyksen ylittävää, ole tulossa. Mutta...

Haasteen säännöt

1. Jokaisen haastetun pitää kertoa 11 asiaa itsestään.

2. Pitää vastata myös haastajan 11 kysymykseen.

3. Haastetun pitää keksiä 11 kysymystä uusille haastetuille.

4. Heidän pitää valita 11 bloggaajaa joilla on alle 200 lukijaa.

5. Sinun pitä kertoa kenet olet haastanut.

6. Ei takaisin haastamista.

11 asiaa minusta

1. Rakastan pastaa, pizzaa ja tortilloja. Eilen meillä syötiin tortilloja, tänään meillä syötiin tortilloja ja iltapalaksi pastasalaattia, jota vedän parhaillaan... Njams.

2. Rakastan punaviiniä. Eilen vedin punaviiniä, tänään vedin (otin lasillisen) ja sitä rataa. 

3. En ole alkoholisti, vaikka edellisestä niin voisi päätellä. 

4. Tykkään draamasta. Leffoissa. Ja meillä asuu yksi Drama Queen. 10 v. Tykkään hänestäkin. 

5. En tykkään kauhu- tai scifileffoista.

6. "Mie saatan lähtee Karjalast, mut Karjala ei lähe miust." Enkä tarkoita nyt bisseä. Sukujuureni ovat Karjalasta. 

7. Olen varsinainen Night Owl. En mene nukkumaan juuri koskaan ennen puoltayötä. Kello on nytkin jovaikkamitä.

8. Tykkään työstäni iippaopena. 

9. Joskus nuorena, vuonna miekka ja kilpi, työskentelin bingossa. Huutelin värejä ja numeroita suht sujuvasti.

10. Siitä on jäänyt ikuinen kaipuu hämäriin bingohalleihin, eheheh...

11. Jään hyvinhyvin helposti koukkuun esim. johonkin tv-sarjaan. En juuri koskaan pysty seuraamaan niitä lähetysaikana, vaan katson niitä sitten putkeen Katsomosta. Tai ostan tuotantokauden.

Hannan kysymykset ja minun vastaukset

1.Kevät vai syksy? Syksyn lapsi, joten vastaan syksy. 

2. Lempiruoka? Taisi tulla esille jo tuossa aikaisemmin. 

3. Millainen on viikonloppusi yleensä? Rentoa yhdessäoloa perheen parissa.

4.Neule vai neuletakki? Neuletakki. 

5. Lempivärisi? Vaaleanpunainen.

6.Harrastus missä viihdyt? Keramiikkatunneilla.

7.Kotityö mitä inhoat? Ikkunanpesua.

8.Lemppari shampoo merkki? Ei erityistä lempparia. 

9.Tykkäätkö leipoa? Tykkään. 

10.Teetkö käsitöitä? Teen. 

11. Kirjoita minulle jotain, mitä mieleen juolahtaa? Hanna, hyvää syksyä sinulle ja perheellesi! 

Haastetta en jatka eteenpäin, monissa jo kiertänyt. Toki mukaansa voi napata ja keksiä lisää kysymyksiä. 

Venla ystis oli meillä viikonlopun ja tänään vaihtoivat majapaikkaa. Se tietää sitä, että saan kaikessa hiljaisuudessa herätä aamulla ja tehdä mitä lystää (lue siivota). Tiistaina tai keskiviikkona taidamme hypätä junaan ja käydä Kuopiossa shoppailureissulla. Lähinnä täällä http://www.matkusshoppingcenter.fi/

Parisen viikkoa sitten oli Täydellisten Naisten mökkiviikonlopputapaaminen Jyväskylässä ja paluumatkalla kävimme tuossa kyseisessä paikassa. Auto suorastaan ajoi sinne itsestään. Tiedättehän nykyajan autot. Meidänhän piti VAAN hakea IKEA:n vanilijakastiketta ja puolukkahilloa, mutta kuinkas sitten kävikään, kun eksyimme IKEA:n puolelle. Jalat suorastaan kävelivät sinne itsestään. Tiedättehän nykyajan jalat. Aikaa oli tunti ja hieman kiirettä piti, joten nyt varataan koko päivä. Ollaanhan syyslomalla!

Ps. Miehiä ei oteta, niiden jalat juoksevat karkuun tuon kauppakeskuksen edessä. Kerran on kokeiltu.