Season 3

Olen tavannut muutaman kerran blogiystäväni kanssa. En olisi ikinä uskonut, että tätä kautta löydän ystävän, en ollut edes miettinyt asiaa. Ei ollut käynyt mielessä, että joku muukin tässä pienessä kaupungissa voisi pitää blogia. Nyt tiedän ainakin kaksi samanhenkistä bloggaajaa. Ja yhden, joka on ennen asunut täällä. Näin se blogimaailma avartaa... ;)

Ensimmäisen kerran näin blogiystäväni livenä kotiovellani, kun olin pyytänyt hänet meille me&i -kutsuille. Toisella kertaa sovimme näkevämme perhekahvilassa ja eilen vietimme lauantaipäivän tehden kirpparikierroksen sekä muutaman muun putiikin. Lopuksi kävimme syömässä. Minusta päivä oli erittäin mukava. Toivon NIIIIIIN paljon, että tämä uusi ystäväni kotiutuisi tänne. Löytäisivät kodin itselleen, oman kodin. Pääsisivät pienestä, karseasta vuokrakämpästä, joka toi avun tänne muutettaessa, mutta enää se ei jaksa ilostuttaa, kun seinät kaatuvat päälle. En voi tietää, miltä tuntuu muuttaa isommasta kaupungista pienempään. Enkä sitä, miltä tuntuu jättää hyvät ystävät entiseen kotikaupunkiin ja aloittaa alusta. Voin vaan kuvitella tuota tunnetta ja toivoa parasta ystäväni puolesta.

Meissä uusissa ystävyksissä on jotain samaa, samoja haaveita, samoja unelmia. Meillä molemmilla on myös kolme lasta, kaksi vanhinta ovat poikia ja nuorin tyttö. Asumme samassa kaupunginosassa. Rakastamme hyvää ruokaa, kauniita asioita ja ennenkaikkea... Olemme kumpikin koukussa Täydellisiin naisiin. Emme seuraa sarjaa viikottain, vaan ostamme tuotantokauden kerrallaan ja katsomme sen sitten maratonina yötäpäivää, melkein. Itse olen aloittanut maratonin joulunaikaan ja eilen oltuamme kaupungilla ostin kolmannen tuotantokauden. Saimme aikaa myös hulvatonta keskustelua tuosta sarjasta ja siitä, kuka olisimme naisista. Kaikissa on puolensa ja jokaisessa on jotain. Susanin tyylistä tykkään eniten (Mike, wau!!!) ja Edie on taas naisista se, josta pidän vähiten. Mutta kaikki naiset ovat omalla tavallaan hauskoja. Sarjahan yliampuu kaikkea mahdollista eikä voi etukäteen arvata käänteitä. Se tekeekin siitä niin mielenkiintoisen. Sarja saa minut hyvälle tuulelle ja nauramaan ääneen, mitä muuta voisi toivoa? Miten odotankaan, että pääsen uppoutumaan sohvalle jäätelökupin kanssa ja seuraamaan mitä Wisteria Lanella nyt tapahtuu...