sunnuntai 16. maaliskuuta 2014

Saako valittaa?


Plääääääh, valitan nyt kuitenkin. Mietin, että mitä ihmettä oikein kirjoitan. Kirjoitanko edes, kun ihmisellä ei ole muuta kuin valituksen aihetta. 1) Sairastin osan hiihtolomasta ja koko hitoksen viime viikon! Enkä vieläkään voi sanoa olevani terässä. Sairastelu on syvältä!

Olen siis homehtunut neljän seinän sisällä. Olo on ollut kuin jyrän alle jääneellä, kurkku kuin raastinrauta, yskin kuin mielipuoli ja ääni oli sitä luokkaa viime sunnuntaina kuin olisin juonut viskiä ja poltellut sikareita koko lomaviikon. Selittele siinä sitten esimiehelle ja työkavereille. Joka tapauksessa sohva veti puoleensa naista aika ankarasti.

Torstaina kävin hankkimassa itselleni diagnoosin. Suurella todennäköisyydellä oireeni viittaavat allergiaan. Väsymys mukaan lukien (muistatteko, kun viimeksi kerroin kevätväsymyksestä) Nyt testissä antihistamiinit ja kortisonit. Vielä ei iso muutosta ole tapahtunut, paitsi ääni kulkee jo paremmin. Otappa nyt selvää johtuuko lääkkeistä vai mistä. Onko mahdollisen allergian lisäksi iskenyt joku flunssapöpö vai johtuuko kaikki hoitamattomasta allergiasta. Sinänsä diagnoosi ei tullut yllätyksenä, sillä oireita on ollut jo vuosikaudet. Joka kevät. Nyt en vaan osannut yhdistää tähän taudinkuvaan. Summasummarum haluan allergiatesteihin, että saan varmuuden asiaan! Loppuu tämä arpominen.

2) Työt ovat taas! vaakalaudalla. 3) Mieheni työt myös. Hän on lomautettuna jo neljättä kuukautta. Muuttaminen pois kotiseudulta on puhututtanut nyt enemmän kuin koskaan ennen, mutta junaa ei ole helppo saada liikkeelle. Katsotaan nyt tämä kevät. Omat työkuvioni ratkeavat lähiviikkojen aikana. Ensi viikolla on yksi tärkeä palaveri, johon esimieheni kanssa olen menossa ja sitten ollaan taas viisaampia. Eniten harmittaa se, jos työt loppuvat, että tykkää paljon, todella P A L J O N työstäni! ♥

Hanurista on, vaikka samalla toki tiedostan, että asiat voisivat olla huonomminkin. Kukaan ei ole vakavasti sairas tms. Nämä ovat vaan meidän perheen keskiössä tällä hetkellä. Takana on raskaita viikkoja ja elämä on ollut melkomoista tunteiden vuoristorataa. Nyt on vaan pakko luottaa siihen, että asioilla on tapana järjestyä. Kuten aina. Eihän elämä voi olla pelkkää alamäkeä, eihän?

Olen tullut miettineeksi myös koulutustani, oliko järkeä käydä sellainen koulu, jossa tulevaisuuden näkymät kovin heikot näillä leveysasteilla. Ja että lisää vaan koulutetaan koko ajan. Vieläkö tässä joutuu koulun penkille, se jää nähtäväksi. Se saanee tapahtua sitten työn ohessa. Kokopäiväiseksi opiskelijaksi rahkeet tuskin riittävät. On tuota talolainaa sen verran vielä takataskussa.

Nyt siirryn taas sohvalle. Kuppi kuumaa kahvia, maailman parasta pannaria ja Pako. Komea Wentworth Miller on ollut sairaslomani ilo ja olen katsonut paria jaksoa vaille ensimmäisen tuotantokauden kohta kokonaan, yli 15 tuntia viikossa. Eihän siihen normioloissa edes kykenisi. Siihen päälle Mustat Lesket, Red Widow, Siskonpeti jne. Siskonpedistä tulikin mieleeni, ehkäpä olette jo nähneet, mutta minua se jaksaa naurattaa tämä Aku Hirviniemen vaimon Niina Lahtisen esittämä videoklippi äidistä facebookissa. Klik, klik.

Vaikka positiivisuus on ollut koetuksella ja melkoisen mankelin läpi on tullut mentyä, jälleen kerran, kyllä täältä taas noustaan. Huomenna palaan sorvin ääreen, kurkku on vielä hieman kipeä ja korva?, mutta eihän se yhteiskunta pyöri sillä tavalla, että ollaan vaan sairaslomalla. :D


Kivaa sunnuntaipäivää sinulle!



21 kommenttia:

  1. Kyllä teitä nyt oikeasti koetellaan, tsemppiä kovasti! Ihailtavan optimistinen asenne sulla luitenkin on, siitä on varmasti vain apua tuossa tilanteessa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No äläpä muuta sano -kyllä koetellaan! Mutta jospa tää tästä. Kiitos tsempeistä, niitä tarvitaan!!!

      Poista
  2. Kulostaa todella kurjalta, sekä sairastaminen että varsinkin nuo työkuviot.
    Voin todellakin samaistua tuohon "saako valittaa" -osastoon. Omassa elämässä on tapahtunut paljon raskaita ja ikäviä asioita viimeaikoina, jotenkin tuntuu, että joka tuutista tulee pelkkää potaskaa. Voimat on olleet todella vähissä.
    Saat valittaa todellakin, silloin kun tuntuu siltä!!
    Tällaisessa tilanteessa on vain pakko uskoa, että elämä kantaa, toivottavasti asiat ratkeavat parhain päin!!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eihän näiden asioiden äärellä yksin olla, jokaisella on omat huolensa ja murheensa... Halaus sinulle sinne ja paljon voimia!

      Poista
  3. Kuulostaa ahdistavalle. Todella paljon voimia koetuksiin ja paranemisia! Tiedän tunteen, kun sohva vetää puoleensa ja taudit meinaa jyllätä yli omien voimien. Onneksi ns. pohjalla on siis mahdollisuus nousta ylös kuitenkin ja sinäkin olet sen noin positiivisella asenteella huomannut <3. Jäämme kuulolle, että miten sinun työasioiden suhteen käypi. Kaikella on aina tarkoituksensa ja vastoinkäymisetkin, uskomatonta kyllä, ovat suurta rakkautta. <3 Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos! ♥

      Vielä ei mitään uutta työrintamalla, parisen viikkoa vielä saamme odotella lopullisia päätöksiä.

      Poista
  4. Valittaminen tekee välillä hyvää <3 Pidän peukkuja pystyssä kaiken suhteen <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä se valittaminen vaan jotenkin puhdistaa.

      Kiva, että pidät peukkuja! ♥ Niitä tarvitaan nyt omienkin lisäksi... ;)

      Poista
  5. Kyllä saa valittaa. Tsemppiä kaikkiin käänteisiin! Tuo videoklippi naurattaa minuakin. Eihän se aina niin ruusuista voi olla kuin facebookissa ;).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!

      Juu eihän tämä elämä aina niin ruusuista... ;)

      Poista
  6. Saa!
    Toivon todella, että vaikka joskus tilanne tuntuu toivottoman mahdottomaltakin, niin jotain paljon parempaa on sen toisella puolella odottamassa kun tuuli vähän puhaltaa ja homma pääsee kääntymään.
    Itse mietin hetki taaksepäin ihan paniikissa, että mitä jos töitä ei ole ja koulunpenkille passittavat TE-keskuksesta...tulot ois romahtaneet pohjamutiin. Tein sitten sen oman ratkaisuni yrittäjäksi lähtemisestä, vaikka rahoituksesta ym. ei ollut mitään taetta.
    Tekstisi oli muutenkin kovin tutun oloista...täällä on hiihtolomasta asti ollut flunssaa ja olikohan max. viikko väliä, niin taas ja pahempana. Kurkku kuin raastinrauta, nenä ihan tukossa ja korvatkin lukossa. Ja koko perhe. Silti olen miettinyt, että auttaisikohan allergialääkkeet, koska hiekkapölyä on ihan hirveesti!
    Tsemppiä ja täällä pidän teille peukkuja hyvän onnen puolesta!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tänään sain uuden diagnoosin, nyt poskiontelotulehdus ja lääkekuuri. Jospa alkaisi helpottamaan!
      Toivottavasti sielläkin, koska sairastelu vie niin voimavaroja. Tänään töissä tuntui, etten jaksa evääni liikauttaa... Onneksi viikonloppu edessä! :)

      Tsemppiä sinnekin uusiin tuuliin, liiketilakin jo, wau! Ihan mahtava juttu Anu!

      Poista
  7. Voi pylly!! Sairastaminen on niin hanurista..ja väsy varsinkin! Toivotaan, että pian helpottaa! Ja toivotaan, että työpaikka pysyy. Meillä kans Akilla loppui duunit. Saa sii ny! Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Todella hanurista ja syvältä! Ja nämä töiden loppumiset myös!

      Tsemppiä sinnekin!

      Poista
  8. Kyllä saa valittaa. Sekin auttaa, puhdistaa ja vapauttaa.
    Kyllä ne asiat järjestyvät! Asiat vaan yleensä tuppaavat kasaantua samaan syssyyn. Ne ikävät ainakin.
    Paranemisia ja iloa viikkoosi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllä ne järjestyvät, luotan siihen!

      Kivaa viikonloppua sinne!

      Poista
  9. Nyt just pitää valittaa! Voihan räkä, sairastaminen on niin tylsää ja huoli työpaikasta vieläkin tylsempää!
    Mutta kyllä ne asiat järjestyvät ihan varmasti!♥♥

    Ai että, Wentworth Miller♥

    Tsemppiä♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihana kun te blogiystävät kannustatte! ♥

      Työasioissa ei mitään uutta, parisen viikkoa saamme vielä odotella lopullisia päätöksiä. Sain tänään lääkekuurin poskiontelotulehdukseen. Jospa tää paraneminen alkais NYT!

      Mukavaa viikonloppua! ♥

      Poista
  10. Toivottavasti vointi alkaa parantua kohta, mulla tuntuu olevan aika paikallaan pysyvää nuhaa.. ei kuumetta mutta nenä tukossa ja kurkku kipeä jo ties monettako päivää, ei tämä yleensä jää näin kauaksi vain paikoilleen! Kurjaa tuo työtilanne, pidän kovasti peukkuja että saatte vielä hyviä uutisia <3

    VastaaPoista
  11. Voi Ira, tuo sairastelu on kyllä kurjaa. :( Meillä kans ollaan oltu oikeastaan koko porukka jo pidempään samassa jamassa kukin vuorollamme. Ensin epäilin syyksi tyttöjen homekoulua, mutta kun sekin syksyllä vaihtui ja oireet jatkuivat ja mekin aloimme miehen kanssa sairastelemaan niin jotain muuta sen täytyy olla - toivottavasti ei hometta kuitenkaan kotona. Sitä en kyllä ihan heti epäilisi, olisihan siitä kaiketi muitakin oireita... :(

    Mitä taas tulee tuohon paikkakunnan vaihtoon, niin meille se ainakin oli paras mahdollinen ratkaisu. Viisi vuotta on nyt tällä asuttu ja viihdytään hyvin.
    Tyttäret ei millään enää muuttaisi takaisin, vaikka toisenlaista kommenttia alkuun kuuluikin. Onneksemme ollaan J:n kans saatu molemmat vakituiset työtkin, vaikka mulla se vähän aikaa kestikin. Meidän koti ja elämä on nyt täällä. :)

    Toivottavasti teidän työkuviot selkeytyy pian! :) Mukavaa kevätpäiviä teille!

    VastaaPoista
  12. Heippa Muru! Aina saa valittaa ;)

    Vihdoin sain lisättyä siut miun blogiluetteloon. Nyt on helpompi seurata mitä teille kuuluu. Tuli ikävä kun kävitte <3 Pus!

    VastaaPoista